Tässä mun ilme kun mietin kandivuotta. Kaikkia edessä olevia työtunteja. Stressiä, aherrusta, pakerrusta, kofeiiniyliannostuksia, allnightereita, kaatuilevia koneita, jumittavia tulostimia, kiirettä, motivaatiopulaa, inspiraatiokatoa ja archicadia. Mua vähän pelottaa, jännittää sitäkin enemmän.
Eilen mua käveli todella yllättäen vastaan joku, jokin, mihin en todellakaan odottanut törmääväni. Kouluinnostus, opiskelunhalu, luentokaipuu, aherrusikävä ja ennen kaikkea päiväjärjestyskaiho. Oi kyllä, antakaa minulle päiväjärjestys. Antakaa unirytmi, antakaa ruokarytmi. Antakaa aikataulutusta ja tekemistä. Tehkää ero vapaa-ajan ja työajan välille. Antakaa minulle opintopisteitä, antakaa saavutuksia. Kiitos. Antakaa mulle kuivia ja stressaavia tehtäviä, joiden parissa tuskastua kun luovuus ei tahdo löytää tietään luokseni.
Kävin hakemassa koululta puutavaraa keväistä rästipienoismallia varten ja vein (jälleen) itseni teelle. Kaksi hyvää tekosyytä laittaa kivat vaatteet päälle ja larpata mustiin pukeutuneena kolmannen vuoden arkkitehtiopiskelijaa. (En vaan tiedä tukeeko mun eläinreppu sitä vaikutelmaa.)
Kun koulun piha oli pitkästä aikaa täynnä autoja ja aulatila tulvi tuttuja kasvoja, löysin äkkiä itsestäni ihan uutta energiaa. Koulunalkuenergiaa. Kiitos tästä maailma.
Ajatella. Kandivuosi. Aika kreisiä, pitäisikö mun kohta jo olla aikuinen, iso tyttö, saada jotain aikaiseksi? (Ei, ainakaan en ajatellut olla enkä saada, ei oo pakko jos ei tahdo.)
Onnea ja innostusta kandi vuoteesi, hyvin menee usko vaan:-) ajatuksin Anne
VastaaPoistakiitos ! eiköhän se tästä :)
Poista