yöuinti on ihan hyvä tapa vältellä velvollisuuksia

Menetin juuri Tuiran uimaranta neitsyyteni. Siis uin ensimmäistä kertaa Tuiran rannalla. Suorastaan poikkeuksellisen epäaktiivisen ja saamattoman päivän päätteeksi lähdin yökävelylle ja -uinnille. Ulkona ei ollut lainkaan niin kuuma kuin asunnossani. Hassua, että Oulussa on jo etäisesti pimeää öisin. Yllätyin hieman rannan torstaiöisestä suosiosta. Kaupungeissa on (arki)öisin jotain tavattoman viehättävää. Autius ja hiljaisuus pukee kaupunkiympäristöä. Pienet äänet, satunnainen puheensorina ja yksi tai kaksi ihmistä siellä täällä fiilistelemässä kesäyötä oikeastaan vain lisää tunnelmaa.

Olen oppinut uimaan. En konkreettisesti (aika onnetonta ja vaivaloista räpistelyä tuo edelleen tuntuu olevan), mutta olen oppinut pitämään siitä, nauttimaan siitä. Lämpimään veteen hiljalleen kävelemisestä ja käsien ja jalkojen ihanassa pehmoisuudessa huljuttelemisesta.